Meidän ihana kohta 14-vuotias kissa putosi parvekkeelta viidennestä kerroksesta ja vietiin se välittömästi Eläintieteellisen Yliopiston pieneläinsairaalan päivystykseen. Siellä aikansa tutkivat kissaa ja arvioivat ensin että kissan leukaluu olisi mennyt paikoiltaan sen lisäksi kissalla oli jotain haavaumia nenässä ja suussa, muuten kissa vaikutti olevan kunnossa. Eläinlääkäri ehdotti, että kissa jäisi sinne yöksi kun tämä tapahtui vähän ennen puoltayötä, jotta he voivat antaa sille kivunlievitystä ja aamulla ottaa röntgen kuvat leuasta varmistaakseen että siellä ei ole mitään murtumia. Tässä vaiheessa arvio kustannuksista oli noin 500€. Päätimme jättää kissan sinne, jotta se ei joudu kärsimään kivusta ja että saavat selvyyden tehtävistä operaatioista mahdollisimman pian. Lähdimme kotiin surullisina, mutta toiveikkaina sillä leuan paikalleen laitto ei olisi iso operaatio ja paranemis ennuste oli hyvä.
Seuraavan päivänä soittivat ja pyysivät lupaa tehdä kalliimpi tietokonetomografia sillä saa paremmin selville mikä kissalla oli vikana. Vaikka hinta tuolle kuvaukselle oli lähes 500€ annoin siihen luvan. Myöhemmin eläinlääkäri soitti, että kissan leukaluu oli murtunut molemmilta puolilta ja sitä ei voi korjata millään implantilla vaan kissan kulmahampaat pitää laittaa toisiinsa kiinni, jotta leuka ei liiku ja sen pitää antaa luutua. Tätä operaatiota he eivät pystynyt itse tekemään, koska heidän erikoislääkäri oli lomalla. Tässä vaiheessa vaihtohtoina meillä oli, joko kissan lopettaminen tai yksityinen erikoislääkäri, jonka he lupautuivat etsiä meille. Meille kissan lopettaminen ei tullut kuuloonkaan sillä hän perheenjäsen. Joten eläinlääkäri oli yhteydessä yksityiseen eläinlääkäriin. Hinta arvio hoidolle oli 1000 – 2000€ lisää siitä mitä nyt oli jo kertynyt. Minun se oli itsestään selvää, että hoito tehtäisiin, mutta erikoislääkäri itse suositteli lopettamista sillä kissa oli jo sen verran vanha, että luutuminen oli hyvin epätodennäköistä.
Päätimme mennä vielä katsomaan meidän kissaa ja jutella eläinlääkärin kanssa ennen kuin teimme päätöksen. Kissa oli todella huonossa kunnossa ja ihan kipulääke tokkurassa. Näin ensiksi kissa olisi joutunut olemaan 10 viikkoa niin ettei se voi avata suutaan ollenkaan ja sen lisäksi sitä olisi pitänyt ruokkia putken kautta, joka menee suoraan ruokatorveen. Jos jollain ihmeen kaupalla se olisi luutunut sillä olisi ollut vielä edessä juurihoito ja sen lisäksi myöhemmin olisi vielä pitänyt jotain leukaniveltä leikata. Eläinlääkärin mukaan sillä olisi muutenkin ollut enään muutamia vuosia jäljellä. Vaikka se oli todella vaikeaa kumpikana meistä ei olisi halunnut luopua siitä, mutta emme myöskään halunnut että se olisi joutunut kärsimään joten päätimme säästää hänet enemmältä kärsimykseltä. Silitimme häntä loppuun asti kun hänet ensin nukutettiin ja lopuksi sydän pysäytettiin toisella ruiskeella.
Tämä tekee vieläkin kipeää vaikka siitä on jo yli viikko. Syy miksi kirjoitan tästä on korostaa kuinka tärkeä kunnon hätävararahosto on. Vaikka jatkohoito olisi ollut todella kallista ja tähänkin meni noin 850€ meidän ei tarvinnut tehdä yhtään päätöstä rahan takia. Toki lähes 3000 euroa olisi tuntunut pahalta, mutta maksaisin mielelläni vieläkin jos vaan saisin meidän kissan terveenä takaisin.
